Tärkeä esine

Mietiskelin tuossa edesmenneitä isovanhempiani ja oikeastaan enemmälti ukkiani ja hänen tekemiään puutöitä. Minua harmittaa suuresti, että meille suvun kuopuksille ei ole jäänyt ainuttakaan ukin tekemää puutyötä, jonka voisi tuoda kotiin muistoksi. Ainoat jäljellä olevat puutyöt ovat mökillä joko ulkona tuulessa ja tuiskussa tai aitassa odottamassa lahoamistaan. Kaikki parhaimmat työt ukki möi itse hyvinä päivinään.
Ukki oli hyvin taitava tekemään puutöitä ja tekikin niitä sodan jälkeen kymmeniä ja taas kymmeniä, isoja ja pieniä. Valopylväistä karhuihin ja lintuihin yms. Seuraavan kerran mökillä käydessä täytyy ottaa edes kuvia niistä jäljellä olevista, sillä joskus sekin päivä koittaa, että nekin jäljellä olevat lahoavat tai muuten painuvat unholaan.

Yksi ukin puutyö on tallessa peräkammarissa mökillä, johon minulla on vahva tunneside. Joka kerta mökillä käydessä sitä täytyy käydä ihailemassa ja sivelemässä. Ukki on tehnyt ko. liinavaatekaapin mummolle sodassa ollessaan. Olen sanonut vanhemmille, että mitään muuta en "sitten joskus" halua itselleni kuin sen ukin tekemän liinavaatekaapin, harmi vaan, että samat sanat on siskokin sanonut...

Tässäpä ko. aarre: