tiistai 29. huhtikuuta 2008

Kauniita katsella

Kaurapuuro ja mustikat syöty, nyt pitäisi saada takamus ylös tuolista ja alkaa siivoamaan. Mutta sitä mukavempaa on katsella kauniita valokuvia.

Pamela Hanson
Alana Davis
Birthe Piontek
Elkie Vanstiphout
Lina Scheynius
Julia Stotz
Emma Lee
Wolfgang Schardt

.............................................................................................................................................................................................................................

Tutkiskelin mitä minulta löytyy kaappien nurkista ja löysin aika monta kehystä. Tarkoituksena on ollut jo ties kuinka pitkän aikaa saada tärkeimmät valokuvat seinälle ja sen vuoksi kehyksiäkin on kertynyt. Harmi vaan, että moni kehyksistä on ostettu liian hätäisesti. Täytyisi päästä taas kehyskauppaan.

Tämän viikon aikana yritän saada kuvat seinälle saakka. Ne rakkaimmat.
Kuvassa myös Tunteellisen pupun Liisan työ, josta pidän kovin. Sillekin pitäisi löytää arvoisensa kehykset.

maanantai 28. huhtikuuta 2008

Iltakävely

Jaksaakseen on opittava katsomaan,
kuuntelemaan tarkkaan,
josko jossain helähtäisi
jokin pieni sävel
lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.
Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.

- Maaria Leinonen -

Ihan uskomattoman paljon nautin lintujen laulusta, kevään tuoksuista. Olen aina tykännyt liikkua ulkona silloin kun muut ihmiset ovat nukkumassa, joko illasta tai aamuyöstä. Kesäisin auringon vasta noustessa on ihanan rauhallista ja kaunista, olla hereillä vain lintujen kanssa. Ja koiran.

Äsken kävimme ystäväni kanssa iltakävelyllä. Oli todella hiljaista, muutama auto ajoi ohitse, vaikka tunnin verran hiippailimme tuolla. Linnut lauloivat hiljentymättä ja kaikkialla tuoksui kevät. Kaikkia sääntöjä rikkoen pidin Kyöstiäkin irti, kun liikennettä eikä vastaantulijoita juuri ollut. Tuollaisia hetkiä varten sietää elää muutaman huonommankin. Hyvää kannattaa odottaa.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Sunnuntai

Hyvin toimii kyllä tämä toisten ihmisten blogien selailu, kun Tiinan blogia lukiessa tuli tarve alkaa siivoamaan omassakin kodissa. Voi olla kyllä ihan aiheellistakin, kun täällä näyttää lähinnä tuolle mitä kuvassa. Kätevintä koirataloudessa on jättää imuri lattialle, kun sitä kumminkin tarvitsee näin hiekka-aikaan useaan otteeseen päivässä. ;)
Huomenna sitten pesen ikkunat!


Takana leppoinen vapaapäivä. Ikkuna auki makuuhuoneessa, parvekkeen ovi olohuoneessa. Linnut laulavat ja ikkunasta leijailee grillauksen tuoksu... onneksi pääsee ensi viikolla mökille muutamaksi päiväksi rentoutumaan. Kesä on aivan selvästi tulossa, on sitä kauan odotettukin!

Olen ollut koko päivän uskomattoman hyvällä tuulella, ei ollenkaan ole ollut havaittavissa sitä nenän nyrpistelyä ja kireyttä mitä aikaisemmin. Toivottavasti suuntaus jatkuu.

Kävimme Kyöstin kanssa kävelemässä Väinölänniemellä. Alla muutama kuva.

lauantai 26. huhtikuuta 2008

Mökillä

Kävimme tänään mökillä sen kunniaksi, kun oli niin kaunis sää. Kyöstikin pääsi juoksemaan vapaana kunnolla, joskin tyytyi taas tapansa mukaan enemmänkin pyörimään jaloissa.
Otin kameran mukaan ja kuvasin samalla hieman mökkiä ja ukin tekemiä puutöitä. Tässäpä jokunen kuva.

Ukin tekemä karhupatsas museon pihassa:


Pihaan tullessa näen vieläkin ukin mielessäni heittämässä moukaria pihalla. Pihaan piti aina ajaa varovasti, ettei läsähdä moukari tuulilasista sisään, ukki kun ei välttämättä huomannut, että pihaan tuli auto. Ukin kaksi rakkainta harrastusta olivatkin puutyöt sekä moukarinheitto.

Pihaa:

Aittaan on säilötty loppuja töitä, sateelta, tuulelta ja tuiskulta tallessa. Joitakin hahmoja:


Ukin palkintonurkkaus kammarissa, jota tuli pikkutyttönä moneen otteeseen tutkittua ja käänneltyä joka suuntaan.


Maailman paras kiikkutuoli, sekä hieman pienemmän ihmisen malli. Ukki teki pienemmän siskolleni tämän ollessa pieni. Tuossa isommassa tuolissa ukki aina istui ja katsoi telkkaria ja söi jäätelöä. Monet kerrat tuli istuttua ukin sylissä.


Ja sitten viimeisenä, mutta ei vähäisempänä The Koiruus ulkosalla :)


keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Hurmaavat varpaat

Aamuisin seison kylpyhuoneessani
ja katson peiliin.

Vetoavasti.

Ei mitään uutta.
Ei yhtenäkään päivänä.

Tänään tuskastuin
ja painoin pääni nöyrästi alas.

Ja silloin

Löysin kymmenen varvasta.
Kymmenen hurmaavaa varvasta.
Solakkaa varvasta.
Erikoista varvasta.

Ja äkisti käsitin,
että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat.

- Lassi Sinkkonen -

Koti

Koti. Tärkein paikka maailmassa. Paikka jossa voi olla juuri sitä mitä on, voi istua tietokoneella tuntikausia selaamassa foorumeita ja muita sivustoja, tai nukkua päiväunet jos sille tuntuu. Voi olla tekemättä mitään. Voi järjestellä kaappeja keskellä yötä tai lukea uusimman kirjan kannesta kanteen samalla kerralla.
Ainoa paikka missä minut otetaan aina häntä heiluen iloisesti vastaan.


Kotiani olen sisustanut suht. pienellä budjetilla, joten kovin erikoisiin hankintoihin ei ole ollut varaa. Kotini on kumminkin mielestäni lämminhenkinen ja kodikas omaan silmääni, johon olen pyrkinytkin. Nyt kumminkin yritän panostaa siihen, että kodissani näkyisi enemmän persoonani, että kotini kuvastaisi enemmän minua, kertoisi jotain elämästäni. Paljon olisi ns. projekteja tehtävänä asian tiimoilta, täytyisi vaan ryhtyä tuumasta toimeen.

Toivon, että vieraat viihtyvät käydessään kylässä ja kyllähän positiivisia kommentteja on tullutkin. Joskin meille ei kannata tulla kylään, jos ei pidä laisinkaan koirista, sillä karvainen ystäväni on kyllä kaikessa mukana. Joitakin se selvästi häiritsee, mutta itse olen siihen niin tottunut, että se kuuluu pakettiin, on ikään kuin hännänjatkeeni täällä kotona.

Kotiini kuuluu pienen pieni parveke, jossa haluaisin näin keväällä kasvattaa jonkinmoisia kasveja. Ihan siis siemenestä alkaen. Vinkkejä otetaan vastaan mielellään, olen todella huono tällaisissa asioissa.

Kahvia minulta löytyy aina ja mahdollisesti jotain pientä tarjottavaakin kahvin seuraksi. Että tervetuloa vaan kylään! Joskin kannattaa ensin varmistaa, että olen kotona.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Ystävä parhain

Tästä lähdettiin liikkeelle...

video

...Ja tähän ollaan päästy. Kyösti köppeli köpsykkä kösti kusti kustiainen (ja kuvassa raappahousujen luovutus). Ikää ystävälläni on nyt n. 1,5v.


Tuorein yhteiskuva, jossa minä en suinkaan kurista Kyöstiä, vaikka sille hieman näyttääkin. :)
Kyösti haukottelee ja ilmaisee sitä kautta mitä mieltä on kuvaamisesta.

Askarteluja

Tekisi mieli hirvittävästi pitkästä aikaa taas näperrellä, mutta ideoita ei juurikaan ole. Olen yrittänyt tässä bongailla hyviä käsityöaiheisia blogeja, edelleen jatkan niiden etsimistä. Neulominen ei ole minun juttuni, vaikka siltä aihealueelta tuntuu blogeja paljolti löytyvänkin.

Parhaalla ystävälläni on tällä viikolla syntymäpäivä ja ajattelin antaa hänelle lahjaksi laatikon, jonka sisään olen kirjoittanut hänen hyviä puoliaan, miksi pidän hänestä jne. Jotain pientä kivaa olisi mukava tuonne sisään vielä väkertää, mutta saas nähdä keksinkö mitään erityistä. Lisäksi ostin jo kukkakimpun ja kerkesin sen jo etuajassa antaakin (minäkö hätäinen?). Tällainen siitä tuli:


Tässä joitakin aikaisempia tekeleitäni:




Kransseja on tullut tehtyä useita, myös ystäville. Siskolle on suunnitelmissa tehdä oikein iso kranssi heidän uudehkon omakotitalon oveen, kunhan saan sopivan inspiraation siihen.
Vaahteranlehdistä saa kauniita kransseja syksyisin, harmi, ettei minulla ole tuoreesta em. kranssista kuvaa, ainoastaan talven parvekkeella olleesta, jossa lehdet ovat jo kuivahtaneet. Kävyistä saa myöskin kivoja virityksiä, itse keräsin syksyllä pussillisen käpyjä tuosta kerrostalomme pihalta.

Noita alemmassa kuvassa olevia paperinarupalloja oli mukava tehdä, joskin homma oli suht. aikaa vievää. Sisään kun laittoi vielä tuollaiset pienet valot, niin mukavan valokoristeen sai ikkunaan. Täällä yksi ohjeistus niiden tekemiseen, mutta ne voi tehdä myös hieman yksinkertaisemminkin. Itse kieputin vaan ohutta paperinarua ilmapallojen päälle tarpeeksi tiheäksi kerrokseksi ja laitoin lankojen "risteyskohtiin" Decoupage-lakkaa. Lakan kuivuttua puhkaisin saksilla ilmapallot paperinarupallon alta, hyvin sai sen sieltä vedettyä pois.

Tärkeä esine

Mietiskelin tuossa edesmenneitä isovanhempiani ja oikeastaan enemmälti ukkiani ja hänen tekemiään puutöitä. Minua harmittaa suuresti, että meille suvun kuopuksille ei ole jäänyt ainuttakaan ukin tekemää puutyötä, jonka voisi tuoda kotiin muistoksi. Ainoat jäljellä olevat puutyöt ovat mökillä joko ulkona tuulessa ja tuiskussa tai aitassa odottamassa lahoamistaan. Kaikki parhaimmat työt ukki möi itse hyvinä päivinään.
Ukki oli hyvin taitava tekemään puutöitä ja tekikin niitä sodan jälkeen kymmeniä ja taas kymmeniä, isoja ja pieniä. Valopylväistä karhuihin ja lintuihin yms. Seuraavan kerran mökillä käydessä täytyy ottaa edes kuvia niistä jäljellä olevista, sillä joskus sekin päivä koittaa, että nekin jäljellä olevat lahoavat tai muuten painuvat unholaan.

Yksi ukin puutyö on tallessa peräkammarissa mökillä, johon minulla on vahva tunneside. Joka kerta mökillä käydessä sitä täytyy käydä ihailemassa ja sivelemässä. Ukki on tehnyt ko. liinavaatekaapin mummolle sodassa ollessaan. Olen sanonut vanhemmille, että mitään muuta en "sitten joskus" halua itselleni kuin sen ukin tekemän liinavaatekaapin, harmi vaan, että samat sanat on siskokin sanonut...

Tässäpä ko. aarre:

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Kohti kirjakokoelmaa

Tämän vuoden puolella innostuin taas pitkästä aikaa lukemaan kirjoja, ja uutena innostuksena jopa ostamaan niitä omaksi. Koska opiskelijan budjetti on rajallinen kirjoja on kertynyt hyvin maltillisesti, mutta tässä tämänhetkinen tilanne:


Ehdottomia suosikkejani tällä hetkellä ovat Torey Haydenin kirjat, niitä on kertynyt nyt kaksi kappaletta, tarkoituksena olisi hankkia ainakin kaikki suomeksi julkaistut.
Dekkarikirjailijoista mielenkiintoinen uusi tuttavuus minulle on Jo Nesbø, jonka kirjoittamia kirjoja olisi myöskin tarkoitus haalia lisää, nyt kun alkuun on päästy.
Vielä jonain päivänä minulla on se ikioma kirjasto, jossa on metreittäin ja taas metreittäin loistavia kirjoja, uutuuksia ja klassikoita. :)

Startti

Lueskelin tuossa erästä foorumia, jota käyn lueskelemassa aktiivisesti. Sinne oli listattu blogeja, joita ihmiset seuraavat ja hyvä tovi vierähti niitä selaillessa. Hurahdin sitten avaamaan omankin, saas näähdä mitä tästä tulee - vai tuleeko mitään.
Monesti olen ajatellut, että tuohon villitykseen en lähde mukaan, mutta tässä sitä ollaan.