Suihkun jälkeen avojaloin tepastellessani havahduin siihen, että juuri pestyjen jalkojeni pohjiin tarttui pikkukiviä ja koirankarvoja. Juolahti mieleeni, että olisi ehkä aika siivota kunnolla. No, kun siivousinnostus tulee niin siihen täytyy tarttua näyttipä kello mitä tahansa. Viime viikkoina ei ole juuri ollut innostusta siivoamiseen. Työpäivinä olen ollut erityisen naatti, enkä ole jaksanut käyttää vähäistä vapaa-aikaani siivoamiseen. Mitä nyt olen pahimpia karvoja imuroinut lattioilta ja tiskannut ja pessyt pyykkiä. Vapaapäivinä taas ei vaan periaatteestaakaan halua alkaa siivoamaan.
Olen miettinyt viimepäivinä, että mistä perheiden äideillä riittää oikein energiaa siihen kaikkeen elämän pyörittämiseen? Olla äiti, työntekijä, ruoanlaittaja, siivoaja, pyykkäri, käydä kaupassa, hoitaa lapset, olla hyvä puoliso, rakastaja, nähdä joskus omiakin ystäviä, tehdä jotain omiakin juttuja joskus? Vaikka haaveilenkin toisinaan omista lapsista ja avioliitosta tuntuu jo ajatuskin moisesta pyörityksestä tukahduttavalle. Ehkä siihen sitten vaan tottuu, jos ja kun niin on välttämätöntä?
Minulle on tällä hetkellä ihan riittämiin siinä, että teen työni, siivoan silloin kun on tarvetta (enkä aina silloinkaan) ja hoidan koiran sekä tärkeimmät ihmissuhteeni. Ja siltikin tuntuu, että tunnit pyyhältävät liian vikkelään ohitse eikä kaikelle jää tarpeeksi aikaa saati energiaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti