Uudet löydökset

Tämän päivän hankinnat, minusta aivan ihania ohjeita. Kunhan kerkeän täytyy käydä ostamassa lankaa ja toteuttaa jotain noista.

Tykkään noista lasten neuleista. Sekä tuo viimeisin "miehen kotijakku" on erittäin miehekäs. ;)

Vaatekaapin päivitystä

Olen pitkän aikaa laittanut kaikki ns. irtorahat sisustusjuttuihin ja muuhun sellaiseen. Vaatepuoli on jäänyt aika kehnolle tolalle. Vaatekaappi on täynnä vaatteita, mutta lähes kaikki on sellaisia, joissa on jokin vika. Joko ne ovat liian pieniä, tai sitten muuten vaan sellaisia, että niitä ei tule pidettyä koskaan.

Olen tässä "vuosien varrella" onnistunut keräämään liikakiloja, joista on yritetty epätoivoisesti päästä eroon. Olen ihminen, joka on jatkuvalla laihiksella, tai ainakin aloittaa laihiksen suunnilleen joka päivä, ainakin mielessään. :-)

Yleensä painon tippuminen tyssää siihen, että kun olen muutaman kilon saanut pois annan mielessäni itselleni luvan "no nyt voi vähän hellentää otetta, oonhan saanut pudotettua jo kolme kiloa, ei tää ylimääräinen suupala haittaa". Ja kohta ollaan takaisin lähtökuopassa...

Olen tämän jatkuvan "laihistelun" takia jemmannut kaappiin vaatteita iät ja ajat, joita olen uskotellut itselleni pitäväni "sitten kun olen laihtunut". No, koska sitä päivää ei ole vielä tullut vastaan, niin sama heittää nuo vaatteet menemään. Ja nyt kun niitä tarkemmin katselee, niin tuskinpa kaivaisin tuolta hyllyjen perältä noita ryysyjä enää käyttöön, vaikka jollain ihmeellä saisin liikakilot itsestäni pois puristettuakin. Eli pussiin ja roskiin vaan.

Noh, täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että kyllähän minä jokusen "sitten kun" paidan tuonne jemmasin, sellaisia vaatteita joista pidän oikeasti. :-)

Ja voin sanoa, että ei ole ihan hetkeen vaatekaappi näyttänyt noin siistille. Olen nimittäin ihminen, jonka komerot ovat yhtä mylläkkää, vaikka asunto näyttäisikin muuten siistille.


Alla muuten linkki monelle varmasti tuttuunkin ihanaan blogiin, jossa on omaan silmään nättejä vaatteita ja blogin pitäjällä kekseliäisyyttä yhdistellä erilaisia juttuja ja muokkailla vaatteita omanlaisekseen.

KLIK

Askartelua

Veljeni ja hänen vaimonsa saavat elokuussa esikoisensa, askartelin heille joutessani kortin, jossa toivotan onnellista pienokaisen odotusta.

Lahjaksi pienokaiselle olen suunnitellut tekeväni pienen tilkkupeiton, saas nähdä kuinka se ottaa onnistuakseen. En ole nimittäin ikinä ennen moista tehnyt.


Samaan syssyyn tein kortin myös eräälle perheelle, jota arvostan kovin ja joilla on erityinen paikka sydämessäni.

--------------------------------------------------------------------------------------------

Käytiin Kyöstin kanssa aamukävelyllä tunnin verran. Ihana oli ulkoilla raittiissa ilmassa aamun hiljaisuudessa. Viiden maita ei vielä ollut juurikaan muita liikkeellä.

Ihana päivä

Viikonloppu edessä.
Sain tänään tehtyä alta pois yhden kauan kauan aikaa seisseen asian.
Ulkona paistaa aurinko.
Linnut laulavat.
Kävin ystävän kanssa torilla yhdellä.
Ostin vähän askarteluun materiaaleja ja uusia kukkaruukkuja.
Sunnuntaina on torilla suurkirppis, jonne täytyy jo aamutuimaan mennä katselemaan olisiko siellä jotain kiinnostavaa.
Kohta koiran kanssa pitkälle lenkille.
Iltaa varten odottaa uusi huuto.netistä huudettu kirja (Hayden: Toisten lapset).

On se jännä mitenkä toisina päivinä on niin kurja olo ilman sen kummempaakaan syytä ja toisina päivinä hymyilyttää kaikki pienetkin asiat. :)

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

Asia, jota ei kannata tehdä väsyneenä

Olen ihminen, joka ei millään pysty odottamaan parempaa hetkeä, jos saan jonkun mielestäni hyvän idean. Oli sitten yö tai päivä, oli siihen sitten sopivia välineitä tai ei. Pakko on kumminkin kokeilla.

Voin kertoa, että ei ole välttämättä mikään ihanteellisin aika alkaa ompelemaan yhtään mitään yöllä yhden aikaan väsyneenä ja etenkään, jos et löydä ainuttakaan nuppineulaa. No mutta, kyllähän nyt jokainen osaa suoraa saumaa ommella! Ja ei sekään mitään, jos meinasit tehdä tyynynpäällisen, mutta et omista ainuttakaan irrallista vetoketjua saati nättiä nappia. Kyllähän se nyt siistinä pysyy, ainakin koirataloudessa! Ei kai nyt kukaan tyynynpäällisiä pese? :-)

Noh, täytyy sanoa, että lopputulos ei välttämättä ollut ihan sitä mitä ajattelin, sillä viimeinen sivu tekeleestä vetää hieman mutkalle ja tokihan sauma olisi kivempi sisäänpäin käännettynä. Viimeisessä saumassa näkyy hyvin myös se, että en löytänyt oikean väristä lankaakaan. Täytyy korjailla paremmalla ajalla. Sitten joskus... :)



Olen aina tykännyt näistä tällaisista enkeleistä, mutta en ole saanut ostettua aikaisemmin. Nyt ne löysivät kumminkin paikkansa kotoani.

Uusi kirja

Tänään saapui postissa ensimmäinen huuto.netistä huutamani kirja. Khaled Hosseinin Leijapoika. Odotan ko. kirjalta paljon, sillä kirjaa on paljon kehuttu eri tahoilla. Aikaisemmin lukemani hyllystäni löytyvä Tuhat loistavaa aurinkoa oli erittäin hyvä kirja, jota suosittelen kaikille. Joka siis myöskin Khaled Hosseinin kirjoittama teos.

Tuhat loistavaa aurinkoa oli hyvin puhutteleva ja tunteisiin vetoava kirja. Kirjassa tuodaan paljon julki naisten oikeuksien puutteita ja ylipäätään sitä mitä on afganistanislaisen naisen elämä kehdosta sinne kun olet jo "vanha ja arvoton".

Kirjassa kuvataan afganistanislaista avioliittoa ja naisen ja lasten asemaa siinä. Kirjan myötä saa paljon sellaista ajateltavaa mitä ei muutoin tulisi välttämättä juurikaan ajatelleeksi.

Mikäli kiinnostaa lukea kirjasta enemmän, niin esimerkiksi alla olevassa linkissä näyttäisi olevan aika tyhjentävästi kuvailtu ko. teosta.

Linkki: http://blogit.hs.fi/lukupiiri/khaled-hosseini-tuhat-loistavaa-aurinkoa/

Leipomus

Helppo ja herkullinen marjapiirakka

2 kananmunaa
2dl sokeria
1tl vaniljasokeria
3,5dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1,5dl maitoa
150g juoksevaa margariinia
5dl marjoja

1. Sekoita munat, sokeri ja vaniljasokeri.

2. Lisää joukkoon loput aineet (sekoita jauhot ja leivijauhe ensin keskenään).

3. Kaada seos korppujauhotettuun (halkaisija 27 cm) piirakkavuokaan.

4. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Ohje: www.kotikokki.net

"Aarteita"

Tongin eilen pitkän tovin mökillä aitan ja navetan "aarteita". Minua on aina viehättänyt vanhoissa paikoissa ajatus siitä kuinka siellä on silloin joskus entisaikaan eletty ja touhuttu. Tykkään vanhan ajan tunnelmasta ja vanhoista esineistä yms.

Eilispäivän tulos:

Äitini parikymppisenä ostama nojatuoli sekä isäni suvun käyttämiä työvälineitä. Tarkoitukseni on tämän kesän aikana kunnostaa kuvassa oleva nojatuoli käyttökuntoiseksi.


Mitä vanhemmat edellä sitä pienemmät perässä. Ukkini 18-vuotiaana aitan kattoon tekemä puumerkki:


Sekä isotätini 18-vuotiaana samaiseen aitan seinään tekemä puumerkki:


Näitä kirjoituksia löytyy enemmänkin, huussin ovessa on isäni 15-vuotiaana (eli lähemmäs 50v. sitten) tekemä kaiverrus sekä sen alapuolella isosiskoni lapsena tekemä kirjoitus. Minnehän minä omat jälkeni jättäisin. :-)

Löysin aitasta myöskin mummoni vanhan kaapin, jonka päällä mummo tiskasi astioita. Olihan se jo melko aikaa nähneen näköinen, mutta minusta silti niin kaunis. Äitini kanssa intimme tovin saanko tuoda kys. kaapin tupaan vaiko en ja lopultahan se tupaan sitten siirtyi.

Mukana myös vahtikoira Veeti.

Siivousta ja kodin päivittelyä

Minulla on "iät ja ajat" ollut tapana siivota öisin. En ole koskaan kuullut, että kenelläkään muulla olisi tällaista tapaa, joten olen ainakin jossain asiassa harvinaisuus. ;) En toki remua ja rumua, vaan mahdollisimman hiljaa ja hissuksiin siivoilen, ettei tule naapureille haittaa.

Sain sitten samalla tässä kerrankin laitettua valokuvat seinälle saakka. Ainoa vaan, että osasta kehyksistä puuttuu lasit. Ovat jotain todella halpoja Ikean kehyksiä, enkä ostaessa tajunnut, että "lasit" ovatkin muovia, suttuista sellaista. Mutta parempi noinkin kuin ei mitään. Korjailen sitten tilannetta myöhemmin. Myöskin Ikean kortit vasemmanpuolimmaisessa kehyksessä eivät minua miellytä, vaihtoon on tulossa mustavalkeita kuvia koirastani (mistäs muustakaan...).

Ko. kuvat ovat minulle todella tärkeitä. Vanhemmistani ns. nuoruuskuvat sekä isovanhemmistani vanhoja kuvia. Isän puolen isovanhemmat ovat edelleen minulle tärkeitä ihmisiä, muistoissa, edesmenneitä kun ovat jo. Ja mummon kuvaa katsoessa näkee itsensä, niin samannäköisiä me olemme.

Siivotessa tuli mietittyä sitä, kuinka sisustuksen suhteen oma tyyli on melko hakusessa. Oikeastaan aikaisemmin luulin tietäneeni mikä on se "minun juttuni", mutta nyt taas tuntuu, että kaipaisi muutosta. Samasta värimaailmasta pidän onneksi edelleen ja tykkään, että perustyyli on yksinkertainen, mutta tuntuu, että omaa persoonaa täytyisi tuoda esille enemmän. En halua sellaista massakotia, vaan oman näköiseni. Hieman häiritsee myös Ikean tuotteet, mutta toisaalta eipä niitä täällä juuri olekaan. Ja antaa niiden nyt olla, sillä tällä nykyisellä budjetilla ei ole juuri varaa ostella kalliimpia huonekaluja.

Muutin 17-vuotiaana pois vanhempien luota ja silloin tykkäsin, että kotona täytyy olla "kaiken" sinistä. Nyttemmin en ottaisi kotiini mitään sinistä, jos ei olisi pakko. Ainoa sininen juttu täällä on tietokonetuolini, joka on ensimmäisen kotini nojatuoli. Sekin on menossa vaihtoon ajallaan. Nyt olen sitten hurahtanut mielessäni hieman romanttistyylisiin juttuihin, vaikka aikaisemmin en juuri osannut edes ajatella moisia omaan kotiini. Niin sitä vaan yllättää itsensäkin aina uudelleen ja uudelleen. :)

Inspiroitumista ja leivontaa

Huh hah hei miten paljon vilisee ideoita ja ajatuksia päässä. Tiedättekö sen tunteen, kun todella inspiroituu jostain ja haluaisi heti päästä toteuttamaan ne monet ideat, hautautua päiväkausiksi tekemään omia näpräilyjä ja unohtaa muun maailman olemassaolon hetkeksi kokonaan? Minulla näinä hetkinä ongelma on se, että päähän tulvahtaa sata ja tuhat ideaa ja tuntuu, että ne jyrää kokonaan minut alleni. En tiedä mistä aloittaa ja tulee samanlainen hopun tunne kuin joulun alla lahjoja etsiskellessä. Sellainen "kiire kiire kiire!", vaikka oikeasti ei ole minnekään kiire. Varmaan voisi varovasti verrata maaniseen olotilaan. :)

Selasin Ninuskan blogin läpi alusta loppuun ja voi että kuinka siellä olikaan upeita töitä. Erehdyin vielä vilkaisemaan Ninuskan linkittämiä blogeja ja ideat vain lisääntyivät. Sitten iski kamala tarve päästä pitkästä aikaa ostamaan tarvikkeita. Omat "tarvikekokoelmat" sisältävät pääosin kranssien, korttien yms. tekemiseen tarvittavia materiaaleja, joten muunlaisiin töihin niistä ei juuri apua ole. Mutta onneksi on keksitty Huuto.Net, josta saa pikkurahalla vaikka minkälaista kangasta, nappia ja narunpätkää ihan kotiovelle tuotuna. Siispä todennäköisesti selailenkin kys. sivustoa koko yön. Mahtaa aamulla koulussa hymyilyttää... :)

Haaveilen myös kunnollisesta pitkästä pöydästä tänne makkariin, jossa voisin askarteluni toteuttaa. Monesti levittäydyn keittiön pöydälle tekemään väkerryksiäni, mutta huonona puolena siinä on se, että sieltä ne joutuu heti korjaamaan poiskin, ettei koko asunto näytä sotkuisalle. Haluaisin myös hyllykön, johon voisi (ainakin yrittää) laittaa tarvikkeet nätisti ja järjestelmällisesti esille. Nythän ne on vaatekaapissa pusseissa sikin sokin. Siinä toteuttamisen sarkaa tälle kesälle.

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Todella helpot ja nopeat mustikkamuffinsit:

2 munaa
1½dl sokeria
1dl juoksevaa margariinia
1½dl pakastettuja mustikoita
2dl vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää voisula ja vehnäjauhot ja leivinjauhe.
Sekoita mustikat joukkoon.
Annostele ja paista 200 asteessa 20min.

Psst... editoikaa kuvasta pois liikaa väriä saanut pinta. :-)

Pakko saada

Pakkomielteitä on moneen lähtöön... Tässä tämänpäiväinen "käyn vain nopeasti kaupassa". Heti osuivat kys. miniruusut silmään ja pakkohan ne oli ostaa pois jaloista pyörimästä.

Hieman hirvittää, että kuinka noille kasveilleni käy, kun unohdan muutamana päivänä kastelun kesällä, mutta toivottavasti ne ovat vielä elossa parin viikon päästäkin. Aikaisemmilta kesiltä ei ole kovin hyvää näyttöä.

{Mercedes Kordana}

Lehtiholisti

Olen lehtiholisti, kyllä. Selasin aikaisemmin monen monta blogia sivusilmällä ja jossain oli joku maininnut kuinka paljon hän säästäisi rahaa, jos ei sortuisi aina ostamaan jotakin uutta lehteä. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa, että monesti päädyn ostamaan lehden, joka on hinnoiteltu järkevästi. 7-8e lehdestä ei ole järkevää, 3-5e on. Mutta toisaalta taas, parin kolmen lehden hinnalla saisi uuden astian astiastooni, jonka keräys on vasta alkumetreillä. Ja kun jättäisi vielä ostamatta ne useat limpparipullot, joita menee viikossa, saisi jo suht. äkkiä astiaston koottua. Eipä sitä vain tule aina ajatteleeksi, kun kassajonossa vaihtaa jalkaa toiselle jalalle ja katse etsiytyy lehtihyllylle, joka on sujuvasti aseteltu kassajonon viereen. Siitä sitten nappaa kuin ohimennen jonkun lehden, jonka kansi vaikuttaa äkkiseltään jollain tapaa mielenkiintoa herättävälle.

Mitä lehtiä sitten ostan? Mihin käytän ne monet kymmenet eurot, joilla voisin ostaa vaikkapa niitä astioita? Sisustuslehtiä (Deko, Divaani... Glorian Koti tulee postitse), mutta myös ns. vanhemman ikäpolven lehtiä, kuten Anna, MeNaiset (joka tulee myös postitse), Olivia (tästä erityisesti pidän, vaikka en tiedäkään tarkalleen kenelle se on suunnattu), Gloria... Joskus on ihan hävettänyt ostaa Anna tms., sillä on tuntunut, että ei niitä kuuluisi vielä tässä iässä ostella, vasta sitten lähempänä 40 ikävuotta. Toisaalta Anna on lehtenä nuorentanut ulkoasuaan, eikä kuulu enää (?) samaan kategoriaan Seuran kanssa. Annassa on välillä hyviä ja mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä artikkeleita ja niitä lehdeltä haen. Sisustuslehdiltä inspiraatiota ja unelmia.

Tykkään myös selailla puutarhaan ja kasveihin liittyviä lehtiä, vaikka minun "kasvikeitaani" on suunnilleen kokoa 1 x 1,5m oleva kerrostaloparveke. On silti mukavaa haaveilla omistavansa joskus ison omakotitalopihan luonnon äärellä, jonne voisi sitten laitella enemmänkin.

Vaikka koiraihmiseksi lukeudunkin, niin täytyy tunnustaa silti, että en juurikaan seuraile koiriin liittyviä lehtiä. Mikään ei ole niin puuduttavaa kuin lehti, jossa on sivukaupalla näyttelytuloksia, eikä juurikaan muuta sisältöä. Mielenkiintoiset artikkelit tälläkin saralla olisivat aina tervetulleita, mutta niitä en ole jaksanut alkaa metsästämään. Erilaisia informaatioita koiriin liittyen haen sitten aivan muista paikoista, joskin niissä tarjoiltujen totuuksien todenperäisyys saattaa toisinaan olla hyvinkin kiistanalaista...

Harrastan toisinaan lehtiroskiksen dyykkaamista. Olen huomannut, että meidän talossa ihmisille tulee keskimääräistä enemmän lehtiä, sillä olen monet kerrat yön hämärinä tunteina kantanut lehtiroskiksesta ison pinon lehtiä luettavaksi. Eikä edes hävetä myöntää. :)
Tätä harrastaa myös moni muu tässä talossa, sillä olen iltaisin koiraa pissittäessäni bongannut naapurin "ähisemästä" roskakatoksessa lukittujen ovien takana ja pian muina miehinä kotiin palaamassa kassillinen tuomisia mukanaan. Eihän siinä, mukavaa tietää, että en ole ainoa, joka tätä tekee.
Ehkä toisinaan tunnen oloni hieman stalkkerimaiseksi tonkiessani lehtiroskiksen aarteita, mutta ohitan sen olankohautuksella, sillä minua ei kiinnosta naapureiden henkilökohtaiset roskat noita lehtiä enempää.

Kehys

Kun otetaan kuumaliimapyssy, Kekkilän kiviä, vanha kehys ja liikaa vapaa-aikaa tulos on tämä.

Viikonloppu

{Siperiansininlilja - Scilla sibirica}

{Kevätsahrami - Crocus vernus}

Olipa todella rentouttava mökkireissu. Kaunis sää, paljon auringonvaloa, hyvää ruokaa ja seuraa, savun tuoksua, saunomista, sormet mullassa, kastematoja kukkapenkissä, kauniita kevään ensimmäisiä kukkivia kukkia, hiljaisuutta, linnunlaulua, tuulen huminaa puissa.

Ostin myös ensimmäiset kevään kukat parvekkeelle. Surfinia-amppelin ja orvokkeja laatikkoon. Näyttää tämä pieni kerrostaloasuntokin hieman kesäisemmälle.